Tässä muutamia tasa-arvokeskustelussa käytettyjä avainsanoja:
Tärkeimpiä strategioita, joilla tasa-arvoa pyritään edistämään, on
sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Sillä tarkoitetaan
tasa-arvonäkökulman sisällyttämistä kaikkeen päätöksentekoon ja
tasa-arvon edistämistä kaikilla toiminnan tasoilla. Tasa-arvolain
uudistuksen yhteydessä 2005 kunnille kirjattiin velvollisuus luoda ja
vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan
naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja
päätöksenteossa. Sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistäminen on siis
sisällytettävä kaikkeen kunnan toimintaan. Tasa-arvo ei ole siten
erillinen politiikanlohko, vaan sen tulisi olla mukana kaikessa
kunnallispolitiikassa.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen edellyttää päätösten ja
toiminnan sukupuolivaikutusten arviointia (suvaus). Täydellisen
tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisten toimintamahdollisuudet ja
velvollisuudet – mm. opiskelu, työssäkäynti, kodinhoito, lastenhoito,
omaishoito, liikkuminen, vapaa-ajan harrastukset – jakautuvat
tasapuolisesti ilman sukupuolittuneita eroja. Toistaiseksi on kuitenkin
löydettävissä eroja naisten ja miesten välillä monilla elämänaloilla
terveydestä syrjäytymiseen, hoivavastuusta harrastuksiin. Kuntien on
selvitettävä ja tunnistettava eroja sukupuolten välillä koskien
erilaisia elämäntilanteita, asemaa, tarpeita ja odotuksia. Alkuun
pääsee keräämällä ja analysoimalla kaikki kunnan tilastot sukupuolen
mukaan.
Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että kaikessa toiminnassa pyritään tunnistamaan ja purkamaan
stereotyyppisten sukupuoliroolien uusintamista. Erityisen tärkeää tämä
on kasvatus- ja opetustyössä. Todellinen tasa-arvo tarkoittaa sitä,
että ihmisen valintoja eivät ohjaa hänen sukupuolensa perusteella
häneen kohdistetut odotukset, vaatimukset tai toiveet, vaan hän saa
valita koulutusalansa, ammattinsa ja harrastuksensa omien kykyjensä,
mieltymystensä ja taitojensa mukaan.